Veriprosentti 51.5%

Poju on se hevonen, josta hoitajat puhuvat tallihuoneessa pahaan sävyyn. "Taas se puri mua olkapäästä kun käänsin sille selän!" ja "Se lähti taluttaessa ryöstääjälleen, ja mä vaan roikuin riimunnarussa" ovat varmasti monesti kuultuja lausahduksia. Ei, ei tämä ori mikään täysin hullu tai hengenvaarallinen ole, ainoastaan vähänkin epävarmoille tai tuntemattomille henkilöille vaikea - ja joskus myös tutuillekkin. Esteratsuna Poju yllättää monet katselijat taidoillaan, sillä tältä hevoselta tosiaan löytyy potentiaalia vaikka tähtiin asti, ja hevosesta näkee, että se todellakin nauttii vauhdin huumasta ja esteiden ylittämisestä.

Hoitaessa tämä ori on varsin hermoja raastava, eikä lainkaan aloittelijoille sopiva. Se vaatii hoitajakseen ehdottoman itsevarman ja kylmäpäisen ihmisen, joka näyttää oman arvonsa heti alussa, eikä pelkää komentaa, sillä kuopiminen, luimistelu ja päälle ryntäily on arkea, eikä sitä näin ollen voi välttää olemalla vain hiljaa. Poju kaipaa toimintaa, ja olisi täysin orin luonnon vastaista, jos se joutuisi seisoskelemaan pitkään paikoillaan. Perusasiat menettelevät, vaikka välillä onkin turhauttavaa komentaa tätä syystä tai toisesta kahden minuutin välein - kerralla onkin syytä pamauttaa kunnon komennus, niin usein Poju hiljenee ja on jopa kiitettävästi käyttäytyvä lopun aikaa. Vähänkään erikoiset hoitotoimenpiteet, kuten eläinlääkärin ja kengittäjän käynnit, tuottavat hoitajille päänsärkyä ja stressiä jo edellisenä viikkona, sillä ilman hevoselle annettavia rauhoittavia tämän kanssa ei voi pärjätä ehjin nahoin - hyvä jos rauhoittavillakaan.

Ratsastaessa tältä rbsh-orilta löytyy niin luonnetta, kapasiteettiä ja liikettä - kun ne kaikki yhdistää amattitaitoisen ratsastajan kanssa, tämä hevonen todellakin on uskomattoman taitava esteratsu. Poju koettelee ratsastajan hermoja hyvin usein: välillä se saattaa kesken kaiken jarrutella tai kiihdytellä liikaa, joka saattaakin johtaa ratsastajan hämääntymiseen, mutta kun ratsastaja osaa varautua testaamiseen ja osaa käskeä tätä keskittymään kunnolla, ei ongelmia ole. Kouluratsuna ori on hieman kärsimätön, eikä se jaksaisi keskittyä klassisen musiikin tahdissa liikkumiseen vähänkään - kuitenkin orimaisten liikkeiden ja hyvän osaamisen puolesta sen voisi kuvitella olevan vaikka Grand Prix-tason hevonen.

Esteillä Poju on ehdottomasti omassa elementissään, eikä koskaan voisi uskoa, että se hapannaamainen karsinan seinät hajottava hevonen olisi niin taitava hyppääjä, kuin ori oikeasti on. Kun muilla taitavilla esteratsuilla on usein pari omaa vahvuutta, tämä hevonen on hieman enemmän taitava ja kaikki esteisiin liittyvä on sen vahvuuksia: lähestymiset, korkeus, erikoisesteet, hankalat linjat, jyrkät kulmat ponnistuksessa... Ratsastajan on oltava vain mahdollisimman hiljaa ja kuitenkin mukana tilanteissa, jotta hypyt onnistuvat täydellisesti - tämä vaatii kuitenkin yllättävän paljon, sillä vähänkään liian taakse heilahtavat pohkeet, ohjan turhat nyppimiset tai huonot mukautumiset saavat Pojun vain hermostuneeksi, eikä tällöin voida edes haaveilla puhtaasta radasta. Kaiken ollessa kunnossa, muut voivat vain kadehtia hevosen taitoja.

Lastaus ei aina suju mutkitta, vaan joskus siihen voidaan tarvita useampikin ihminen; pari liinojen avulla oikeaan suuntaan ohjaavaa ihmistä, taluttaja sekä takapuomin kiinnittäjä. Taluttajana on oltava joku henkilö, joka ei hermoile jo heti alkuun meneekö hevonen vai ei, vaan ajattelee vain, että hevosen on mentävä - tällöin lastaus voidaan suorittaa jo parissa minuutissa, eikä aikaa kulu turhaan hömpötykseen. Kilpailuissa Poju on näyttämisenhaluinen, vaikkakin herkästi kiihtyvä. Varma, rauhallinen ja kylmäpäinen käsittelijä ja ratsastaja on ehdoton asia, jota se tarvitsee. Radalla hermostuneisuus voi jatkua vielä parin ensimmäisen esteen ajan, mutta vauhtiin päästessään ori on varsinainen tykki, joka ei välitä yleisön metelistä tai muista hevosista lainkaan - se on kuin luotu esteradoille.

Muiden hevosten keskuudessa tämä hevonen pistää muut järjestykseen ja varmasti komentaa niitä mikäli joku yrittääkin tunkeutua reviirille. Herra tietää oman arvonsa, eikä noin vain luovu siitä, mutta mikäli hevonen ei ole vapaana, vaan joko taluttajan riimunnarussa tai ratsastajan pohkeiden välissä, ei se välitä muista hevosista, korkeintaan vaan luimistelee ja vilauttelee hampaitaan, mutta ei käy kuitenkaan pahemmin uhittelemaan. Orimaista hirnuntaa on luvassa kaikille tammoille, eikä siitä meinaa tulla loppua millään, ellei selässäkään ole ketään - ratsastaessa ongelmaa ei enää esiinny, korkeintaan pärskintää ja matalaa hörinää.
© Judith

Kouluvalmennus 13.11.2009, paikka Västerbyn oma maneesi, valmentajana Matto
Paranoid aloitti valmennuksen hieman kaahottaen ja ori vaikutti hermostuneelta kyttäillen maneesin jokaista kulmaa. Jouduitkin rauhoittelemaan oria melko pitkään ja alkuverryttelyt se kulki melko jännittyneesti. Aloittaessamme työskentelyn ori kuitenkin rentoutui ja avo- sekä sulkutaivutukset sujuivat kuin vettä vain, Paranoid näytteli osaamistaan. Pyysin teitä näyttämään vielä muutamia ravin kokoamisia ja lisäämisiä uralla. Paranoid lisäsi hyvin, mutta jouduit hieman pidättelemään ja kokoamaan oria sillä se venyi liiankin pitkään muotoon. Kokoaminen taas sujui hieman heikommin, sillä ei oikein tuntunut kokoavan itseään kunnolla ja jouduit tekemään paljon töitä. Laukkatyöskentelyä varten pyysin teidät suurelle keskiympyrälle. Ori kaahotti taas hieman nostaessasi laukan mutta sait sen nopeasti hallintaan ja otimme hieman temponvaihteluja ja laukan säätelyä. Jälleen kerran kokoaminen tuotti ongelmia, mutta yllättäen ori teki sen huomattavasti paremmin laukassa kuin ravissa ja lisäyksetkin sujuivat ilman sen kummempia kaahauksia. Lopuksi otin pätkän helppo A-kouluohjelmasta ja teitte muutaman kerran nelikaarisen kiemurauran ennen loppuverryttelyn aloittamista.

Maastoestevalmennus 14.11.2009, paikka Västerbyn oma maastoesterata, valmentajana Rops
"Sähäkkää menoa ja vaarallisia tilanteita", tuntui olevan Paranoidin motto tänään. Jo perusesteillä vauhti alkoi asteittain kasvaa ja sait olla itse hyvin tarkkana pidätteiden kanssa. Mutta vaikka kontrolli ei ollutkaan ihan täydellisesti hanskassa, täytyy kuitenkin myöntää, että Paranoidin hyppyvarmuus oli ihan omaa luokkaansa. Sille ei olisi tullut mieleenkään laukata ohi kapean kiilaesteenkään, se vain pisti korvat höröön ja päästeli menemään. Erikoisesteillä Paranoidin raisu meno jatkui, mutta nyt aloit saada siihen jo parempaa otetta. Etenkin vesiesteellä jouduit tosissasi rauhoittamaan ja kokoamaan laukkaa, että askel olisi sopinut ylöshyppyyn. Kun pidäte meni läpi ja sait alkaa ratsastaa myös pohkeella, alkoi orin meno rauhoittua ja laukka tulla tasaisemmaksi. Kaiken kaikkiaan valmennus sujui ihan ok, vauhtia kun olisi saanut vähän pois niin suorituksenne olisi ollut ihan täydellisyyttä hipova. Mutta hyvähän se vaan, että herra nauttii hyppäämisestä. Älä kuitenkaan anna orin päättää liikaa tahdista, ettei vaan tulevaisuudessa satu vakavempia radalla.